Viime postauksesta onkin kulunut taas aikaa, koska yksinkertaisesti en ole ehtinyt tai edes jaksanut alkaa mitään kirjoittelemaan. Ollaan nimittäin reissattu erinäisiä pikku reissuja, sairasteltu ja ennenkaikkea valvottu yöt.
Ymmärrän sen, että kahdeksan kuukauden ikäinen vauva saattaa valvottaa. Ja valvottaahan se! Olihan tuossa välissä jo monen kuukauden pätkä, kun herättiin enintään kerran yössä. Maitoa napaan ja vauva nukkuatuhisi aamuun saakka. Se riitti. Vaan ei riitä enään. Joka yö herätään pari kolme kertaa siihen, kun hampaat valvottaa. Juodaan maitoa, annetaan lääkettä ja hyshyshyssytellään. No eipähän siinä. Tämähän on ollut tiedossa, kun vauva on laitettu tilaukseen. Ollaa varauduttu ja arvioitu, että jaksetaan aloittaa yöheräämiset taas alusta. Ja mitä Taicaan tulee, niin onhan se piruvie helppo vauva Lumiin verrattuna. En siis valita.
Se mistä valitan on tuo uhmaikäinen taapero! Se on nimittäin keksinyt, että päiväunet on syvältä sieltä ja tarkoitettu vain vauvoille. Saan tehdä vähintään tunnin työn päivällä, että saisin sen nukahtamaan ja useimmiten en onnistu yrityksestä huolimatta. Tämä taas vie meidät illalla yliväsymyksen puolelle ja taas nukutetaan tunti, välillä kaksi. Luulin, että se yhden vuoden iässä tehty unikoulu olisi lopullinen apu, mutta ei. Taapero voi ilmeisesti nukkua hyvin kokonaisia öitä omassa sängyssään ja omassa huoneessaan puolitoista vuotta ja aloittaa yöheräämiset sen jälkeen uudestaan. Nimittäin nykyään Lumi herää noin jokatoinen yö ja sitä siellä sitten silitellään ja sipsutellaanhipsutellaan takaisin uneen, ja sitten se herää siihen natisevaan lattialautaan kun yrität poistua hiipien. Turhauttavaa. Koko homma alusta. Useimmiten tässä vaiheessa mekkalaan herää myös Taica. Sitten nukutetaa molemmat vanhemmat kahdessa eri huoneessa.
Näin vanhempana sitä tottakai miettii koko ajan miksi lapsi toimii niinkun toimii. Ja sen jälkeen keinoja joilla ongelma poistaa. Olenkin nyt pohtinut voisiko Lumi nähdä painajaisia niinkin usein? Ja jos, niin mistä painajaiset on peräisin? Vai voiko olla, että pimeä on alkanut pelottamaan? Vai voiko tämäkin johtua mustasukkaisuudesta? Nukkuuhan Taicakin vanhempien huoneessa.
Pohdittu on sitä, pitäisikö Lumi ottaa sänkyineen takaisin meidän huoneeseen nukkumaan, vai siirtää kenties Taica lastenhuoneeseen nukkumaan. Sinnehän se tulee kuitenkin jossain kohtaa siirtymään. Ja pitäisikö Lumi ottaa meidän väliin yöllä jos se herää? Tai pitäisikö itse hinata patja lastenhuoneen lattialle? Vai voisiko sittenkin auttaa ns. unikoulu? On lapsen lähellä kun se herää, mutta yöllä minkäänasteiseen silittelyyn ja peiton asettelemiseen ei heltyisi. Antaisi huutaa niin kauan että nukahtaa. No ei sekään toimi, muuten on takuulla muutkin hereillä.
Oli päätös mikä hyvänsä, se ei miellytä kaikkia. On hieman turhauttavaa opettaa lapsi takaisin vanhempien huoneeseen siinä vaiheessa, kun se on jo vuoden päivät pärjännyt omassaankin. Taica kun puolestaan herää yöllä, herättäisi se Lumin varmasti jos nukkuisivat samassa huoneessa. Lumi taas meidän välissä... Nukkuisi varmasti, mutta vanhemmat ei sitäkään vähää. Joka yö näitä miettii silitellessään taaperoa ja vauvaa uneen, silti lopputulos on aina sama aamulla. Kaikkia väsyttää. Jatketaan pohdiskelua taas ensiyönä.
- Crista -
