Viikko takaperin oli Taican 6 kk neuvola. Kaikki muu neuvolantätin mielestä oli kunnossa, mutta Taican liikkumisesta oli hieman "huolissaan". Ja koska keskiverto lapsista oppii ryömimään noin kuuden kuukauden iässä, myös meidän Taican tulisi tehdä niin. Siksipä saatiin lähete fysioterapeutille. Omasta mielestä on hieman outoa, että myös vauvoilla on tietty "deadline" koska pitää ryömiä, koska kontata jne. En väitä etteikö olisi hyvä, että ennemmin ollaan liian tarkkoja, kuin että katsottaisiin vähän läpi sormien. Ottaen nyt kuitenkin huomioon tampereen neuvolan ja tämän pienen kylän neuvolan erot, ei Taicaa taatusti olisi lähetetty tampereella fyssarille. Ei muuten lähetetty Lumiakaan, vaikka ei koskaan ole edes ryöminyt.
Eilen oli sitten päivä, kun fyssarilla käytiin. Ensimmäinen kysymys oli onko vanhemmat huolissaan siitä, että Taica ei vielä ryömi. Vastaus oli ei. Ehkä itse olisin, jos olisi kyseessä ensimmäinen lapsi.
Kerroin, että Lumi enkä minäkään koskaan ryömitty. Lähdimme molemmat konttaamaan sitten vähän myöhemmin. Ja fyssarin mukaan kuulemma tämä kulkee minun geeneissä, siksi todennäköisesti näin myös Taicalla. Neitiä kehuttiin kyllä siitä, kuinka hyvin osaa jo istua ja etenkin tarttua esineisiin ikäistään paremmin. Varpaat menee suuhun ja osaa kääntyä. Tuiki normaalisti kehittyvä lapsi siis.
Saatiin kuitenkin muutama jumppaohje, jonka kanssa voi vauhdittaa liikkelle lähtöä ja poistaa yläkropan ylijänteyyttä. Näitähän me sitten ollaan nyt muutamaan otteeseen kotonakin kokeiltu ja Taica tuntuu viihtyvän nyt paremmin myös mahallaan lattialla. :)
Tehokkain apu kuulemma on laittaa pieni pyyherulla käsien taakse rintakehän alle, jolloin painopiste sijoittuu lantion ja pepun kohtaan yläkropan sijaan. Tässä asennossa lapsi jaksaa siis olla pidempään mahallaan, jolloin huomio keskittyy muualle kuin itsensä kannatteluun. Ja tästä näinkin pienestä avusta päästään siihen, että liikkeelle lähtö on helpompaa!
Ei siis millään tapaa turha reissu ollut, mutta alussa vain hämmästelin tarvetta fysioterapian käynnille.
Tehokkain apu kuulemma on laittaa pieni pyyherulla käsien taakse rintakehän alle, jolloin painopiste sijoittuu lantion ja pepun kohtaan yläkropan sijaan. Tässä asennossa lapsi jaksaa siis olla pidempään mahallaan, jolloin huomio keskittyy muualle kuin itsensä kannatteluun. Ja tästä näinkin pienestä avusta päästään siihen, että liikkeelle lähtö on helpompaa!
Ei siis millään tapaa turha reissu ollut, mutta alussa vain hämmästelin tarvetta fysioterapian käynnille.
- Crista -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun piristit päivääni kommentoimalla! :)