Kerhoreput

Kelan antaman tilipäivän kunniaksi ajattelin tilata molemmille tytöille tänään kerhoreput. Lumin aikaisempi reppu alkoikin olemaan jo melko kulunut ja vähän turhan pieni. Taica ei reppua sinänsä vielä tarvitse, mutta kun sen aika marraskuussa on, löytyy se jo valmiina kaapista. 

     Muita vaatimuksia  repuilta ei ollut kuin se, että ne olis tarpeeksi tilavia päiväkotia ajatellen. Reppuun pitää mahtua vaihtovaatteet sisälle ja tarvittaessa sadevaatetta, vaihtolapasia tai mitä siellä sitten ikinä päivänaikana tarvitaankaan. Olen aikaisemmin tilannut Lumille kerhotossut aina Tohvelisankarilta ja todennut niiden olevan laadultaan erinomaisia, vaikkakin ehkä hieman hintavia. Erilaisia reppuja netissä vertaillessani tulin siihen tulokseen, että myös reput saavat kotiutua meille Tohvelisankarilta.  Uskon niiden olevan yhtä laadukkaita tossujen kanssa ja kestävän hyvin ainakin seuraavan päiväkotivuoden. Ostopäätökseen vaikutti ehdottomasti myös se, että reput ovat oikeasti lasten näköisiä ja pirteitä. Repun lämpöeristetty sivutasku eväille oli mielestäni pelkkää plussaa. Hintakaan ei mielestäni päätä huimannut. Kappalehinta oli 26,90€ + toimituskulut 3,90€. 

Uskon, että näistä repuista pitävät myös lapset ja, että nämä selässä voi hymyssäsuin astella aamuisin päiväkodin ovista sisään. :) 

Lumin reppu

Taican reppu

Kuvat lainattu Tohvelisankari.fi sivulta. 

- Crista -

Pottaharjoitukset

Taisin tuossa keväällä jossakin postauksessa mainita, että olen asettanut tavoitteen Lumille kesän ajaksi. Olisi hienoa saada neiti nyt päiväkuivaksi niin, että enään korkeintaan yöllä tarvittaisiin vaippaa.  Kesäaika on mielestäni paras aika harjoitella siksi, jos pissa sattuu tulemaan housuun ei päällä ole useampaa kerrosta vaatetta. Toisinsanoen äidillä on vähemmän pyykättävää. Matot saa helposti pestyä myös kesällä, jos sattuvat saada vahingosta osakseen. 

Tiesin jo projektin alussa, että Lumi tietää koska pissahätä tulee. Kaikki edellytykset siis potalla käymiselle oli. Päiväkodissahan Lumi on käynyt jo yksi vuotiaasta saakka potalla, joskus sinne jopa jotain tehneenäkin. Jostain syystä potalle kuitenkaan _koskaan_ ei kotona olla suostuttu. Ajattelin sen korjaantuvan sillä, että annetaan ensimmäisen pissan tulla huoletta housuun, jolloin siitä jää epämiellyttävä kokemus. No oikeassa olin, epämiellyttävä kokemus siitä tuli. Nyt Lumi onkin alkanut pidättämään pissaa aina siihen saakka, että menee päiväunille, jolloin saa vaipan jalkaan. Sama homma päiväunien jälkeen sinne saakka, että saa nukkumaan mennessä tai uloslähtiessä vaipan jalkaan. Äh turhauttavaa! 

Mitä sitten muuten ollaan keinoina käytetty?

• Luettu Helmerinallen pottakirjaa
• Kuunneltu Titi nallen pottalaulua
• Olen luvannut lukea kirjaa, jos istuu potalle
• Olen luvannut, että saa katsoa videota puhelimesta, jos istuu potalle
• Ollaan otettu potta mukaan olohuoneeseen, jossa sitä saa tutkia ja ihmetellä kaikessa rauhassa myös itsekseen.
• Ollaan leikitty, että nuket ja titi nallet käyvät potalla 
• Ollaan valittu kaupasta mieleinen potta 
• Ollaan kokeiltu tarra palkintoa
• Ollaan ostettu kivoja pikkuhousuja
• Ollaan katsottu esimerkkiä mm. serkuilta

Mutta ei. Lumi hylkää mielummin tarrat, videot, kirjat, leikit, siis kaiken ennemmin kun istuu potalle. Edes vaatteet päällä. Seuraava ajatus onkin käyttää ihanaa käänteispsykologiaa. Nostetaan potta vessassa ylös niin, että sitä ei saa edes leikkeihin. Ehkä kielletty asia rupee houkuttelemaan enemmän?

En halua tehdä kuitenkaan potasta inhottavaa kapistusta, johon pakotetaan. Ehkäpä täytyy itse hetkellisesti luovuttaa ja antaa Lumille vielä lisää aikaa valmistautua olemaan vaipatta.  Täytynee taas todeta, että lasten kanssa kaikki ei mene aina niinkun itse suunnittelee. Otan kuitenkin enemmän kun mielelläni vastaan keinoja, jolla pottailu saataisiin tuntumaan kivalta. Joten ei muutakun vinkkejä tulemaan, jos jollakulla vielä niitä löytyy kaiken kokeilun jälkeen! :)

- Crista -

Hippo Hölkkä

Niinkun perjantaina kerroinkin, ilmoitin Lumin Enon Osuuspankin järjestämään Hippo Hölkkään. Alussa vähän arvelutti viitsinkö Lumia ilmottaa koko hölkälle, koska se on melko arka aina alussa lähtemään mihinkään mukaan, varsinkin jos ympärillä tapahtuu hirvittävästi. Hölkkääjät oltiin kuitenkin mielestäni jaettu hyvin ikäryhmittäin, joten se taisi helpottaa ainakin Lumin rimakauhua. Tällä ikäryhmällä, jotka ovat syntyneet vuonna 2011 tai sen jälkeen, matkaa oli juostavana 100 metriä. Mielestäni juuri sopiva matka tämän ikäisille lapsille.

 Tässä sitä vielä puntit tutisten odotellaan omaa vuoroa.

Maaliin saakka päästin, vaikka yhden kerran Lumi kaatuikin jonkun tätin jalkoihin heti lähtöviivan ylitettyä.  

Sitten olikin vuorossa naapurin tytön kannustusta.

Päivän ohjelmaan tuolla Ahvenisen Punaisella Talolla kuului myös lasten metsäretki. Metsässä vastaan tuli jos jonkinlaista roskapeikkoa ja vedenhenkeä. Tarinamaisesti kerrottiin lapsille roskien kierrättämisestä. Sopivan mittainen oli tuoki reitti ja lapset tykkäsivät! :) 

 Metsäretken jälkeen Enon Osuuspankki tarjosi hölkkääjälle ja taustajoukoille pullakahvit/mehut. Ja pullahan maistui Lumille!

Kahvitteluhetken jälkeen oli aikaa kierrellä tuota Punaisen Talon pihapiiriä, jossa oli lapsille mielenkiintoisia pupuja ja vuohia, sekä aikuisille erilaista taidetta ja paikallisten tekemiä käsitöitä näytillä sekä myytävänä. Löytyipä sieltä pieni kirpputorikin, josta tosin tällä kertaa en ainakaan itse löytöjä tehnyt. Ovikranssin kylläkin myymälästä ostin. Ensinnäkin sen näyttävyyden takia, mutta etenkin siksi, että sen on tehnyt paikallinen käsityötaitelija täysin kierrätysmateriaalista. Mahtavaa tukea suomalaista käsityötä!

Sitten alkoikin palkintojen jako. Lumi sijoittui omassa sarjassaan neljänneksi. Jee! Hyvä Lumi! ;D
Lumihan ei suostunut mihinkään kuviin itse palkinnon jaossa, mutta sen jälkeen kyllä esitteli mitalliansa koko kansalle tyytyväisenä, kun  huomasi, että niitä roikkuu kaulassa myös muilla lapsilla. 

Meillä oli oikein mukava päivä ja oli mahtavaa viettää sitä välillä ihan Lumin kanssa kahdestaan. Lumikin selvästi nautti, kun sai pitkästä aikaa kaiken äidin huomion itselleen.
Tätä tekstiä kirjoittaessa tulee taas mietittyä, kuinka mahtavaa on olla äiti näin mahtaville pikkutytöille. <3

- Crista-

Hiekkarantaa ja aurinkorasvaa

Käytiin tänään tyttöjen kesken biiitsillä, mutta ei meistä kukaan sinne veteen saakka päässyt. Varpaat kyllä tuli kasteltua ja todettua, että ei vielä. Ilma oli kyllä lämmin, mutta vesi oli siitä kaukana. Aika jännä jos kyseessä on joki ja virta menee suht läheltä. Voiskohan se vaikuttaa asiaan vielä enemmän, tämän kesän lämpötilojen lisäksi :D No oli Lumilla sentään hauskaa hiekkakakkujen parissa, joista ei kuvia tullut otettuakaan, kun kameran akku teki vanhanaikaset. Käytiin myös matkalla hakemassa jätskit, koska ne nyt vaan kuuluu kesään. Namskis!

- Crista -

Puistoilemassa

Tykkään käydä lasten kanssaa leikkipuistossa. Käytinkin melko usein pikkusiskoani puistoilemassa, kun asuttiin vielä Pirkkalassa. Puistoihin oli lyhyt matka kävellä, toisin kun täällä meillä Paukkajalla. Matkaa kertyy lähemmäs 10 kilometriä lähimpää puistoon/ koulunpihaan, joten lasten kanssa tuo menee aina autoiluksi. 

Ollaan nyt muutamana päivänä kerätty kimpsut ja kampsut kasaan ja lähdetty ulkoilemaan muualle, koska meidän omassa pihassa ei viihdy tällä hetkellä kukaan. Hyttysiä on aivan järjetön määrä! Eväätkin on ollut mukana, jotta ollaan jaksettu olla kerralla pitempi aika.

Lumin ehdoton suosikki on liukumäki!

Taicakin viihtyy puistoilemassa hyvin, kun välillä voi vetää vaunuissa tsetaa! Ehdoton suosikki Taicalla ja äitillä on hämiskeinu!

Tätä jaksoin kyllä tovin ihmetellä! Ei Tampereella ole tietääkseni missään leikkipuistossa makkaranpaisto mahdollisuutta! Mun mielestä aivan huippuidea, etenkin tällaisessa puistossa, jossa ei ole hirveää lapsikatrasta jatkuvasti! En oo koskaan nähny muita leikkijöitä, vaikka puistokin on vasta tehty ja siis todella hyvässä kunnossa! Voisi siis kuvitella, että kävijöitä olisi enemmänkin.
Tämän kyllä voisi joskus testata, jos vaikka satuttaisiin lähtemään koko perheen voimin puistoilemaan :)

Nyt onkin jo perjantai ja ihana viikonloppu alkaa heti kun P tulee töistä. Viikonlopun suunnitelmiin kuuluu Farmi- messut ja Hippo hölkkä ;)

Mukavaa viikonloppua! 

- Crista -

Taican fysioterapia

Viikko takaperin oli Taican 6 kk neuvola. Kaikki muu neuvolantätin mielestä oli kunnossa, mutta Taican liikkumisesta oli hieman "huolissaan".  Ja koska keskiverto lapsista oppii ryömimään noin kuuden kuukauden iässä, myös meidän Taican tulisi tehdä niin. Siksipä saatiin lähete fysioterapeutille. Omasta mielestä on hieman outoa, että myös vauvoilla on tietty "deadline" koska pitää ryömiä, koska kontata jne. En väitä etteikö olisi hyvä, että ennemmin ollaan liian tarkkoja, kuin että katsottaisiin vähän läpi sormien. Ottaen nyt kuitenkin huomioon tampereen neuvolan ja tämän pienen kylän neuvolan erot, ei Taicaa taatusti olisi lähetetty tampereella fyssarille. Ei muuten lähetetty Lumiakaan, vaikka ei koskaan ole edes ryöminyt.

Eilen oli sitten päivä, kun fyssarilla käytiin. Ensimmäinen kysymys oli onko vanhemmat huolissaan siitä, että Taica ei vielä ryömi. Vastaus oli ei. Ehkä itse olisin, jos olisi kyseessä ensimmäinen lapsi. 

Kerroin, että Lumi enkä minäkään koskaan ryömitty. Lähdimme molemmat konttaamaan sitten vähän myöhemmin. Ja fyssarin mukaan kuulemma tämä kulkee minun geeneissä, siksi todennäköisesti näin myös Taicalla. Neitiä kehuttiin kyllä siitä, kuinka hyvin osaa jo istua ja etenkin tarttua esineisiin ikäistään paremmin. Varpaat menee suuhun ja osaa kääntyä. Tuiki normaalisti kehittyvä lapsi siis.

Saatiin kuitenkin muutama jumppaohje, jonka kanssa voi vauhdittaa liikkelle lähtöä ja poistaa yläkropan ylijänteyyttä. Näitähän me sitten ollaan nyt muutamaan otteeseen kotonakin kokeiltu ja Taica tuntuu viihtyvän nyt paremmin myös mahallaan lattialla. :)
Tehokkain apu kuulemma on laittaa pieni pyyherulla käsien taakse rintakehän alle, jolloin painopiste sijoittuu lantion ja pepun kohtaan yläkropan sijaan. Tässä asennossa lapsi jaksaa siis olla pidempään mahallaan, jolloin huomio keskittyy muualle kuin itsensä kannatteluun. Ja tästä näinkin pienestä avusta päästään siihen, että liikkeelle lähtö on helpompaa!

Ei siis millään tapaa turha reissu ollut, mutta alussa vain hämmästelin tarvetta fysioterapian käynnille.

- Crista -

Ti-Ti Nallen Talo

Ti-Ti Nallen Talo. Paikka josta todelliset Titi fanit ei haluaisi lähteä kerran sinne päästyään.. 

Käytiin kesäkuun alussa titi nallen talossa, koska Lumi on niin suuri nalleperheen fani! Rakkaus nalleihin alkoi, kun Peppi serkun syntymäpäivillä helmikuussa nalle pehmoihin Lumi ensimmäisen kerran törmäsi. Sitten meille eksyi "vvv" (=dvd), joista taitaakin koko perhe Taicaa lukuunottamatta osata jo kaikki veisut ulkoa. Isillä ei ehkä aina riitä ymmärrys miksi ne samat laulut pitää soittaa _joka_ päivä uudestaan ja uudestaan. :)

Trioli nalle
 © jenni

Mutta tosiaan..lähdin lasten kanssa tampereelle kesäloma reissuun ja tarkoituksenani alusta asti oli, että tuolla reissulla Lumi pääsee oikeaa Titi nallea tapaamaan. Pyysinpä sitten toisen Titi fanin, kummipoikanikin mukaan nalleja tapaamaan. Samalla toki myös itse saisin aikuista seuraa itselleni, jota ei tämä kotimamma turhan usein näe. 

Lähdettiin aamulla ajamaan Tampereelta Ikalisiin ja matka lasten kanssa meni hienosti (vaikka ehkä en siihen ollut varautunutkaan). Talolle päästyämme mainitsen heti alkuun positiivisena asiana sen, että auton saa helposti parkkiin ja parkkikselta on lyhyt matka lasten kanssa kävellä talolle. Otin kuitenkin tuplarattaat sillä mielellä mukaan, jos Lumi väsähtää pääsee myös se rattaisiin istumaan. Tai vähintäänkin on niissä helppo kuskata myös tavaroita Taican lisäksi. Pettymys oli kuitenkin suuri, koska eihän niillä siellä talossa mahtunut menemään. Hankalaa siitä teki vaunuissa nukkuva vauva ja utelias 2 v, joka olis halunnu tulla ja mennä missä lie. Toiseksi ongelmaksi muodostuikin yläkerta, jossa oli ilmeisesti suurin osa talon aktiviteeteista? Itse en siellä käynyt, mutta onneksi mukana oli Jenni joka vei isommat lapset käymään myös siellä :)

 Ehkä kantoreppu ois voinu olla aika passeli tuonne, mutta eihän me sellaista omisteta.

Taica <3 
© jenni

Tiri vauva
 © jenni

Osallistuttiin siellä myös lampaiden ruokintahetkeen ja voi että miten tuo kummipoikani niitä rakastikaan <3 Ensin kävi ruokkimassa lampaat ja sitten halaamassa kaikki pihalla olevat nalleperheen nallet. Lumi oli yllättäen taas niin ujopiimä, että tyytyi mielummin katsomaan vierestä, mitä muut lapset touhuavat. 

Nalletalon kahviosta täytyy antaa erityismaininta ja pisteet (joksikin taas hieman ärsytti se kun ei meinannut vaunuilla sisään päästä)! Ruokana siellä tarjoillaan nakkikeittoa joka päivä, johon sisältyy myös leipä, juoma sekä kahvi tai tee. Annoskippo oli niin suuri, että siitä riitti helposti meille Lumin kanssa. Terveellistä, lämmintä ja lapsille maistuvaa ruokaa! Yleensä kun kaikkialla on tarjolla vaan ranskalaisia ja hampurilaisia, joita ainakaan meidän neiti ei edes halua syödä. Onneksi.

Lumi pallomeressä :)
 © jenni

 Lopussa vielä Jooa veti sellaiset reivit päälle, kun nallet esittivät pienen konsertin ulkona. 

Tähänpä nuo lapsukaiset rupesivatkin hyytymään ja katsottiin parhaaksi lähteä. 

Automatka menikin siinä kun tasainen tuhina kuului takapenkiltä. <3

Nallejen tanssituokio
 © jenni

 © jenni

Suosittelen kyllä Nalletaloa kaikille pienimmille kesäloma kohteeksi, jos vielä kunnon huvipuistot ei nappaa! Ikaalisten kylpyläkin on aivan vieressä, jossa on helppo vaikka yöpyä.

 © jenni

- Crista -