Ihana vuosi kotona

Pienen lapsen kanssa kotona olo on mitä mahtavinta aikaa, tai ainakin niin väitetään.

Mulla puolestaan on hieman ristiriitaset tuntemukset siitä. 

En väitä, etteikö olis ihanaa joka aamu nähdä ensimmäisenä omat rakkaat tytöt. 

Vaikka itse en ehdi saamaan omia silmiä auki kunnolla, molemmat vaatii jo jotakin. 

Yleensä ruokaa. 

Saan syötettyä toisen ja toiselle annettua aamupalan nenän eteen. Kun sitten pääsen itse kahvikupin ääreen, ehkä jopa avamaan lehden hyvinä aamuina, niin pienempi alkaa vaatimaan vaipanvaihtoa ja isompi leikkimistä tai Titi nallea.

Isompi osaa jo odottaa vähän aikaa, mutta tempperamenttinsa takia suuttuu melkopian jos ei saa haluamaansa heti. Tätä harjoitellaan pitkin päivää, useiden kiukkukohtauksien saattelemina. 

Vauva sen sijaan ei osaa vielä odottaa hetkekäkään. 

Siispä jätän taas kahvin kesken puhumattakaan lehdestä. 

Arki aamuina puen vaatetta niskaan itselleni ja lapsille hirveellä kiireellä, koska taas on tullut jotain miksi ollaan melkein myöhässä. Yritän harjata vanhemman tukkaa ja saada siihen söpöjä saparoita, kunnes viiden minuutin päästä ne on revitty irti. Annan loppujen lopuksi hiusten olla auki. 

Vihdoin koittaa ulkovaatteiden puku. Valitsimpa kumman tahansa ensin puettavaksi aina se valittaa kuumuuttaan sillä välin kun puen toista. Ähisten päästään loppujen lopuksi pihalle ja ollaan tekemässä lähtöä.

Ainiin se koira!  Viheltelen, vihelten kunnes se lopulta suvaitsee saapua pihaan jostain pellonlaidasta. Äkkiä koira sisälle ja siinä vaiheessa ollaankin jo sopivasti myöhässä. 

Vanhempi ollaan saatu päiväkotiin ja pienemmän kanssa lähdetään ruokakauppaan. Mitäköhän tänään syötäisiin? Se ainainen kysymys jota vihaan yli kaiken. Kaupassa käydään sen takia joka päivä, että en jaksa miettiä kun korkeintaan kaks päivää eteenpäin mitä syötäisiin. 

Saadaan ruokaostokset tehtyä ja ajettua kotiin.

Nälkä iskee taas vauvalle. Ruvetaan syömään ja vaihdetaan vaippaa. Vihdoin vauva viihtyy hetken aikaa leikkimatolla tai sitterissä ihmettelemässä leluja.

Sillä välin onkin hyvää aikaa tehdä P:een paperitöitä tai siivota. Tiskata tiskejä, pestä pyykkiä, imuroida... ja ja ja lista on loputon, sen tekeminen jää vaan kesken kun vauvalla iskee taas nälkä tai tylsyys. Sitten aletaan tyydyttämään toisen tarpeita.
Kello alkaakin olemaan jo sen verran, että on aika lähteä hakemaan isosiskoa päiväkodista. Tähän aikaan useimmat pääsee töistä kotiin ja kotona alkaa omat askareet, ehkä myös harrastukset. Mutta meillä kotiäideillä ei suinkaan työpäivä lopu siihen. Nimittäin päästään kotiin niin isommalla on tajuton nälkä. Ruuan pitäis olla valmis välittömästi, tai tulee kiukku. Siitä lähtien alan tapittamaan koska kello on lähempänä viittä- kuutta, että P tulee töistä kotiin. Ruoka on vihdoin valmis ja aina, joka ikinen kerta vauvalla tulee nälkä just sillon, kun istutaan alas syömään. Eikun syöttämään. Oman ruuan syönnin jälkeen lapset useimmiten viihtyy toinen leikkimatolla ja toinen lastenohjelmia pällistellen. Itse sen sijaan taas raivaan pöytää, tiskaan ja pakkailen seuraavan päivän kerhoreppua. Hoidan kotitöitä, joita päivällä ei ehtinyt.
Kotitöiden jälkeen alkaakin lasten iltatoimet ja nukkumaanlaitot. Noin kello 21:00 alkaa vihdoin se aika kun saa istua alas ja tehdä mitä lystää.
Omasta mielestäni tätä voi kutsua "työpäiväksi" joka kestää 06:00-21:00 ja lisäksi yöllä pieniä pätkiä pienemmän kanssa. 

Päivät pyörii jokapäivä saman kaavan mukaan.
Näen keskimäärin kerran viikossa aikuista seuraa, jos P:eetä ei lasketa mukaan.
Olo on päivisin yksinäinen, vaikka vähintään yksi maailman rakkain ihminen on kokoajan vieressä.
Vähemmästäkin alkaa kaipaamaan aikuista seuraa, koulua tai työtä.

Toisaalta en voisi kuvitellaakkaan vielä lähteväni pois kotoa. Vaikka joskus hajottaa, on kaikki sen arvoista. Lapset osaa arvostaa sitä myöhemmin ja uskon että itsekin olen ylpeä itsestäni kun taapero iät on molemmilta ohi.
Vauva lehden pääkirjoituksessa luki näin;
Aika kotona lapsen kanssa opettaa paljon; Sietämään epämukavuutta, että aina tulee yllätys, kaikki jää kesken. Setvimään, junailemaan, olemaan käytännöllinen, viemään mennessään ja tuomaan tullessaan. Ne ovat hyviä taitoja niin töissä kuin kotona.

Mielestäni tuo pitää täysin paikkaansa!
Mielestäni jokaisen kotiäidin cv saisi pitää sisällään nämä ammatit:
- kokki
-kodihoitaja
-lastenhoitaja
-(eläintenhoitaja)

Kliseistä viis. Myönnän että ei vuosi kotona aina ole niin ihanaa, mutta ainakin se on sen arvoista <3

- Crista -