Pääsiäisvalmisteluja

Pääsiäinen on viimkesi sillon tuntunut merkitykselliseltä, kun itse olin vielä ala-asteen ensimmäisillä luokilla. Saihan sillon askarrella kavereiden kanssa päivätolkulla ennen palmusunnuntaita. Ja mikä parhainta, sai pitkän päivän kierrellä ovelta ovelle kerjäämässä ihmisiltä suklaata.  Illalla sitä sitten kotona vedettiinkin sokeriöverit ja vertailiin päivän saalista siskon kanssa <3 

Nyt kun on omia lapsia, haluan antaa heille myös pääsiäisestä mukavia muistoja, joita voivat isompana muistella. Siksipä aloitettiin jo tänään Lumin kanssa valmistelmaan yhdessä pääsiäistä omaan kotiin, jotta siitä saadaan nauttia pitempään. Sain samalla huomata, että askartelu oman nassikan kanssa on mitä parhainta ajanvietettä ja, että värikkäät koristeet tosiaan tuovat pirteyttä mukanaan!

 Meilläpäin ei liiemmin omien lapsien lisäksi ole lapsia saati virpojia, mutta jos yksikin oveen koputtaa sunnuntaina, aijon olla osana tekemässä sen lapsen pääsiäisestä mukavan ja ikimuistoisen :) 

Toivon, että moni muukin tekee näin, ihan sitten vaikka vaan perinteitä kunnioittaen! 

Annetaan lasten nauttia askartelusta ja yhdessäolosta!

Mukavaa pääsiäisen aikaa kaikille jo näin ennakkoon! 

- Crista -

Hiirenkorvat

Ensimmäiset pari hiirenkorvat tulivat esiin myöhään lauantai iltana, valtaosa kuitenkin aukesi vasta sunnuntaina.

Maljakossa oksat kerkesivät siis olemaan yhdeksän-kymmenen päivää, ennen kun alkoi vihreää näkymään.

Tästä siis noin. kymmenen viikon kulutta (vasta) pitäisi ulkonakin alkaa vihertämään täällä meilläpäin. 

Oon hieman epäuskoinen, että menis toukokuun puoleenväliin saakkaa, mutta katsotaan kuinka käy ;)

- Crista -

Ihana vuosi kotona

Pienen lapsen kanssa kotona olo on mitä mahtavinta aikaa, tai ainakin niin väitetään.

Mulla puolestaan on hieman ristiriitaset tuntemukset siitä. 

En väitä, etteikö olis ihanaa joka aamu nähdä ensimmäisenä omat rakkaat tytöt. 

Vaikka itse en ehdi saamaan omia silmiä auki kunnolla, molemmat vaatii jo jotakin. 

Yleensä ruokaa. 

Saan syötettyä toisen ja toiselle annettua aamupalan nenän eteen. Kun sitten pääsen itse kahvikupin ääreen, ehkä jopa avamaan lehden hyvinä aamuina, niin pienempi alkaa vaatimaan vaipanvaihtoa ja isompi leikkimistä tai Titi nallea.

Isompi osaa jo odottaa vähän aikaa, mutta tempperamenttinsa takia suuttuu melkopian jos ei saa haluamaansa heti. Tätä harjoitellaan pitkin päivää, useiden kiukkukohtauksien saattelemina. 

Vauva sen sijaan ei osaa vielä odottaa hetkekäkään. 

Siispä jätän taas kahvin kesken puhumattakaan lehdestä. 

Arki aamuina puen vaatetta niskaan itselleni ja lapsille hirveellä kiireellä, koska taas on tullut jotain miksi ollaan melkein myöhässä. Yritän harjata vanhemman tukkaa ja saada siihen söpöjä saparoita, kunnes viiden minuutin päästä ne on revitty irti. Annan loppujen lopuksi hiusten olla auki. 

Vihdoin koittaa ulkovaatteiden puku. Valitsimpa kumman tahansa ensin puettavaksi aina se valittaa kuumuuttaan sillä välin kun puen toista. Ähisten päästään loppujen lopuksi pihalle ja ollaan tekemässä lähtöä.

Ainiin se koira!  Viheltelen, vihelten kunnes se lopulta suvaitsee saapua pihaan jostain pellonlaidasta. Äkkiä koira sisälle ja siinä vaiheessa ollaankin jo sopivasti myöhässä. 

Vanhempi ollaan saatu päiväkotiin ja pienemmän kanssa lähdetään ruokakauppaan. Mitäköhän tänään syötäisiin? Se ainainen kysymys jota vihaan yli kaiken. Kaupassa käydään sen takia joka päivä, että en jaksa miettiä kun korkeintaan kaks päivää eteenpäin mitä syötäisiin. 

Saadaan ruokaostokset tehtyä ja ajettua kotiin.

Nälkä iskee taas vauvalle. Ruvetaan syömään ja vaihdetaan vaippaa. Vihdoin vauva viihtyy hetken aikaa leikkimatolla tai sitterissä ihmettelemässä leluja.

Sillä välin onkin hyvää aikaa tehdä P:een paperitöitä tai siivota. Tiskata tiskejä, pestä pyykkiä, imuroida... ja ja ja lista on loputon, sen tekeminen jää vaan kesken kun vauvalla iskee taas nälkä tai tylsyys. Sitten aletaan tyydyttämään toisen tarpeita.
Kello alkaakin olemaan jo sen verran, että on aika lähteä hakemaan isosiskoa päiväkodista. Tähän aikaan useimmat pääsee töistä kotiin ja kotona alkaa omat askareet, ehkä myös harrastukset. Mutta meillä kotiäideillä ei suinkaan työpäivä lopu siihen. Nimittäin päästään kotiin niin isommalla on tajuton nälkä. Ruuan pitäis olla valmis välittömästi, tai tulee kiukku. Siitä lähtien alan tapittamaan koska kello on lähempänä viittä- kuutta, että P tulee töistä kotiin. Ruoka on vihdoin valmis ja aina, joka ikinen kerta vauvalla tulee nälkä just sillon, kun istutaan alas syömään. Eikun syöttämään. Oman ruuan syönnin jälkeen lapset useimmiten viihtyy toinen leikkimatolla ja toinen lastenohjelmia pällistellen. Itse sen sijaan taas raivaan pöytää, tiskaan ja pakkailen seuraavan päivän kerhoreppua. Hoidan kotitöitä, joita päivällä ei ehtinyt.
Kotitöiden jälkeen alkaakin lasten iltatoimet ja nukkumaanlaitot. Noin kello 21:00 alkaa vihdoin se aika kun saa istua alas ja tehdä mitä lystää.
Omasta mielestäni tätä voi kutsua "työpäiväksi" joka kestää 06:00-21:00 ja lisäksi yöllä pieniä pätkiä pienemmän kanssa. 

Päivät pyörii jokapäivä saman kaavan mukaan.
Näen keskimäärin kerran viikossa aikuista seuraa, jos P:eetä ei lasketa mukaan.
Olo on päivisin yksinäinen, vaikka vähintään yksi maailman rakkain ihminen on kokoajan vieressä.
Vähemmästäkin alkaa kaipaamaan aikuista seuraa, koulua tai työtä.

Toisaalta en voisi kuvitellaakkaan vielä lähteväni pois kotoa. Vaikka joskus hajottaa, on kaikki sen arvoista. Lapset osaa arvostaa sitä myöhemmin ja uskon että itsekin olen ylpeä itsestäni kun taapero iät on molemmilta ohi.
Vauva lehden pääkirjoituksessa luki näin;
Aika kotona lapsen kanssa opettaa paljon; Sietämään epämukavuutta, että aina tulee yllätys, kaikki jää kesken. Setvimään, junailemaan, olemaan käytännöllinen, viemään mennessään ja tuomaan tullessaan. Ne ovat hyviä taitoja niin töissä kuin kotona.

Mielestäni tuo pitää täysin paikkaansa!
Mielestäni jokaisen kotiäidin cv saisi pitää sisällään nämä ammatit:
- kokki
-kodihoitaja
-lastenhoitaja
-(eläintenhoitaja)

Kliseistä viis. Myönnän että ei vuosi kotona aina ole niin ihanaa, mutta ainakin se on sen arvoista <3

- Crista - 

Viikonlopusta

Meillä oli ihan huippu mahtava viikonloppu!
En muista koska viimeks oltais vietetty ihan koko viikonloppu perheen kesken. No nyt se sitten tapahtu ja nautin siitä ihan täysillä, koska uskon, että tällasta mahdollisuutta ei taas vähään aikaan tuu. Pelkästään kaupassa käynti oli mitä mahtavinta, kun oltiin siellä kaikki yhdessä!
 Innostuin kokeileen myös uusien ruokien tekemistä viikonloppuna ja P innostu leipomaan korvapuusteja. Nam!  Lisäks käytiin yhdellä ratsutilalla avoimien ovien päivillä siinä toivossa, että Lumi menis ponin kyytiin. Ei sen heppa harrastus äitin toiveesta kuitenkaan alkanutkaa vielä, kun ei selkään uskaltanu mennä :D  

Samalla reissulla ajeltiin myös maaseuduilla pälyilemässä myytäviä tontteja ;)

Toi viikonloppu anto mulle kyllä niin paljon uutta puhtia.
Oon nimittäin huomannu, että mulle viikonloput on vaan päiviä muiden joukossa, mutta nyt se tosiaan tuntu siltä miltä viikonlopun kuuluukin tuntua! Nimittäin perheen kesken rentoutumista ilman yhden ainuttakaan työasiaa.

Tästä virtaa ammentaneena Tahvo lähti mamman kanssa jo aamusta puolikuuden aikaan reippaileen ulos.

Mukavaa alkanutta viikkoa! :)

- Crista -

Vanha viisaus testiin

Vanha viisaus pääsee nyt testiin. 

 

Sanotaan, että jos syksyllä on paljon pihlajanmarjoja puussa, tulee talvesta runsas luminen. Ja ainakin täällä meillä oli paljon pihlajanmarjoja syksyllä, ja sen mukanen on tosiaan talvi ollutkin. 

Lunta on satanut jatkuvasti!

 

Toinen väite on, että alkukeväällä voi ennustaa kesän alkamisen tuomalla koivunoksia sisälle maljakkoon. Nimittäin laskemalla monenko päivän päästä hiirenkorvat puhekavat esiin sen jälkeen, kun ne on sisälle maljakkoon tuonut, niin yhtä monen viikon päästä pitäisi ulkona myös silmujen aueta puissa.

Toin oksat eilen sisälle ja nyt aijon seurata koska silmut aukeavat. Viime keväänä tein saman testin ja silloin se piti paikkaansa! Silmut aukesivat tasan viikon päästä sisääntuomisen jälkeen ja seitsemän viikon päästä siitä alkoi ulkona näkymään koivuissa vihreää.

Halusin kuitenkin testata tämän nyt vähän aikasemmin kun viime vuonna, sillä moni myös uskoo siihen, että silmujen aukeamiseen sisällä menee aina noin viikko. 

Olen jäänyt miettimään oliko se sitten sattumaa, että otin ne juuri oikeaan aikaan viime vuonna testin onnistumiseksi. 

 

Testataan siis kuinka tänä vuonna käy! :) 

Rentouttavaa viikonloppua! :)

- Crista -

Korvien putkitus

Nyt on tullu eteen valinta laitetaanko Lumille korviin putket vaiko ei. 

Lumi on sairastanut 1 vuotiaasta saakka jatkuvasti korvatulehduksia ja yhtä kertaa lukuunottamatta kaikki tulehdukset on vaatinut kaks antibioottikuuria. Vuoden sisään tulehduksia on yhteensä ollut 7, joka tarkottaa sitä, että antibioottikuurin Lumi on syönyt vuoden aikana 13 kertaa! Mielestäni se on aivan järkyttävä määrä lääkettä perusterveellä lapsella, vielä kun siihen lisätään kipulääkkeet Panadol ja Pronaxen

. 

Sen lisäks, että lapsi kärsii jatkuvasta kivusta ja lääkkeensyönnistä, menee myös meillä vanhemmilla kaikki aika lääkäreissä ravailuun ja lompakon pohjakin tyhjenee ihan kiitettävästi.  Haluan käyttää Lumia ennemmin yksityisellä korva,- kurkku,- nenä asiantuntia lääkärillä, kun terveyskeskuslääkärillä, jotta saatais parasta mahdollista hoitoo.

Tammikuussa saatiinkin lähete yksityiseltä lääkäriltä keskussairaalaan keskustelemaan korvien putkituksesta. Sillon olin jo ihan valmistautunut siihen, että haluan ne putket ehdottomasti. Tammikuun lopussa käytiinkin sitten vastaanotolla ja korvia, sekä suuta tutkittiin enemmän ja vähemmän kaikilla mahdollisilla välineillä. Sillon lääkäri totes, että korvat on todella siistit, eikä tulehduksista oo tietokaan. (Mikä huokasu. kerrankin poistuttiin lääkäristä ilman yhdenainuttakaan lääkemääräystä.) 

Keskusteltiin pitkään putkien hyvistä ja huonoista puolista. Ja jotenkin tuli sellanen olo, että haittapuolia on jopa enemmän kun hyötypuolia. Tai lähinnä tarkotan, että  haittaa putkista saattaa olla vaikka loppuelämäks, tosin jatkuva korvatulehduskierrekin saattaa vaurioittaa kuuloa. Niinkun kaikessa, myös putkituksessa on ne kortin kaks puolta, jotka hankaloittaa päätöstä.
Listaan tähän putkituksen hyödyt ja haitat, jotka lääkäri mulle mainitsi.

Hyödyt:

+ Kuulo paranee useimmilla lapsista, kun eritteet korvasta poistetaan ja korva pysyy auki.

(Lumilla tosin en oo huomannu, että sillä olis tullut kuuloon muutoksia)  

 + Vähentää äkillisiä välikorvatulehduksia, lievittää tulehdusoireita ja helpottaa tulehdusten diagnostiikkaa.

+ Monilla lapsilla korvatulehdukset aiheuttaa tasapainohäiriöitä tulehduksen aikaan, jotka useimmiten häviää kun putket laitetaan korvaan. ( Tasapainohäiriöitäkään en kyllä Lumilla sen suuremmin oo huomannu. Ainahan ton ikäset vielä kompuroi muutenkin, niin on edes hyvin vaikee erottaa mikä johtuu mistäkin.)

+ Lisähyötynä tietysti vielä lapsen lääkkeettömyys parhaimmassa tapauksessa, jos tulehdukset poistuu kokonaan.

Haitat:

- Yleisimpiä ongelmia on vuoto ja putkitukos

- Yleistä on myös se, että tärykalvoon jää pysyvä reikä, kun putket poistetaan ja joissakin tapauksissa se edellyttää jopa paikkaamista

- Nukutus ei koskaan oo riskitön

-Putken kautta voi välikorvaan päästä vettä ja bakteereja

- Putket voi aiheuttaa tärykalvolle arpia

- Jatkuva seuranta 

-Mahdollinen uus putkitus mikäli putket tippuu liian aikasin pois tai ei oo saavuttanu toivottua hoitoa

- Putkien poisto, jos ne ei irtoa itestään viimestään kahden vuoden kuluessa

Lääkäri maintsi myös sen, että useimmiten siinä vaiheessa, kun lapsi täyttää kaks vuotta korvatulehdukset loppuu kun korvakäytävä kasvaa. 

Tän kahden vuoden rajapyykin ja haittapuolien ynnäilyn jälkeen sanoin lääkärille, että en halua putkia ainakaan vielä. Sovittiin, että varrotaan, että Lumi täyttää kaks ja odotellaan sen jälkeen vielä neljäkuukatta. Mikäli tulehduksia ei tona aikana tulis oltais todennäkösesti voiton puolella ihan ilman toimenpiteitä. Jos taas tulehduksia tulee saan koska vaan soittaa, että laitetaan Lumi leikkuas jonoon. 

Kas kummaa eipä mennytkään kun vajaa kaks viikkoo, kun Lumille nousi kuume ja se alko haroon korviaan. Lääkärissä todettiin oikeessa korvassa välikorvantulehdus. Syötiin jälleen antibioottikuuri. Toissapäivänä aloin taas katteleen, että Lumi haroo korviaan ja on tavallista kiukkusempi. Saatiin sitten tällepäivälle aika lääkäriin ja tulehdus oli pompannu vasempaan korvaan. Että mua pistää vihaks. Miks ne korvatulehdukset ei vaan voi jättää tota lasta rauhaan?? 

Sanoin tänään lääkärille, että nyt meidät saa laittaa leikkausjonoon. Nyt sitten odotellaan vaan kutsua saapuvaks. 

Nyt haluaisinkin kuulla jos kellään on mitään positiivista tai negatiivista kokemusta korvien putkituksesta. Vielä kun ei oo ehtinyt tapahtuun mitään peruuttamatonta. 

- Crista -

Hyvää syntymäpäivää Lumi!

Niin se aika vaan kuluu. Oma rakas pieni tyttöni täyttää tänään jo kaksi kokonaista vuotta!

Kahteen yhteiseen vuoteemme on mahtunut jo paljon. Ollaan naurettu, itketty, kiukuteltu, halittu ja ennen kaikkea opittu toinen toisiltamme. 

Ensimmäistä kuvaa katsoessa, tulee paljon muistoja mieleen. Päällimmäisenä ensimmäisen oman lapsen saaminen ja totuttelu sanaan äiti, joka sai 03.03.2013 kello 03:30 täysin uuden merkityksen. 

Siinä se äidin oma pikkuinen nukkua tuhisee ensimmäisiä uniaan mahan ulkopuolella. Kokoa tuolla nyytillä oli 49cm ja 3265g

Tähti Vauva, niinkun pipossa lukee ;)

Siitäpä se neiti kovaa kyytiä lähtikin kasvamaan. Huikeita etappeja puoleen vuoteen mennessä oli tietenki ristiäiset, kiinteiden alotus ja istumaan opettelu.  

Puolivuotiaan Lumin neuvolakortissa lukee näin;

Tyytyväisen oloinen tyttö. Motoriikka etenee hyvin. Kallo ja aukileet normaalit. Kasvaa pituutta tasaisesti, paino lähtenyt korjaantumaan myös. Pituutta 68,6cm ja painoa 6810g.

 

Ensimmäisiä kertoja puoli-istuvassa asennossa, josta kovasti koitti kammeta pystyyn.

Ekaa kertaa istumassa ilman tukee!

Ensimmäinen kokonainen talvi toikin mukanaan kaikkee ihan uutta ja ihmeellistä; 

Ensimmäinen pulkkareissu, ensimmäinen joulu ja uusvuosi, ensimmäiset askeleet, ensimmäiset ihka omat synttärit. Päiväkotikin alotettiin pikkuhiljaa ja valitettavasti mukaan mahtu myös se ensimmäinen korvatulehdus.  

Korvatulehduksesta huolimatta meidän ensimmäinen yhteinen talvi oli mitä ikimuistosin :) 

 1 v neuvolassa korttiin on kirjotettu näin; 

Korvatulehduksen sairastanut. Ryhmiksessä hoidossa. Tukea vasten seisoo, tuettakin hetken. Hyvin kasvaa. Sanoja "äiti" "oho" "auts". Pituutta 78cm ja painoa 10.030g

Eka pulkkareissu

Ensimmäistä joulua odotellessa :)

Lumin 1v synttäripäivä :)

Ennen kun Lumi osas kävellä ajattelin koko ajan, että voikun se osais jo kävellä. Noh, kun se sitten oppi käveleen ajattelin, että oppispa se jo puhuun ja syömään ihan ite. Seuraavat puolivuotta meni ja oppihan se syömään ite. Sanavarasto myös laajeni muutamilla sanoilla. 

1,5v neuvolassa kirjotettiin näin;

Iloinen tyttö. Kasvanut ja kehittynyt hyvin. Juuri sairastanut korvatulehduksen. Sanoja tulee ja liikkuu aktiivisesti. Omatahtoinen. Kiinnostunut ympäristöstään. Pituutta 85cm ja painoa 11,300g

Siinä n. 1v 1kk välipalat alko meneen suuhun täysin ilman avustusta.

Kesä 2014 ja ensimmäiset rantaleikit <3

Puolestatoistavuodesta kahteen ikävuoteen on aika mennyt melko reippahasti.  Mutta varmasti yks tärkeimmistä asioista tuona aikana on se, että Lumista tuli isosisko ihanalle Taica tytölle <3
Lumista on kuoriutunu esiin erittäin tempperamenttinen pikku prinsessa. Kahden vuoden uhma on myös tullu esiin vähän turhankin paljon. Tällä hetkellä ihan ehdottomia lemppareita on pulkkailu ja titinallet. Titiä vois tuijottaa aamusta iltaan. Lumi osaa nykyään juosta, syödä ite, puhua kolmen sanan lauseita ja myös empatia kyky alkaa pikkuhiljaa näkyä pienissä asioissa. Lumi nukkuu kokonaiset yöt omassa huoneessaan ja mikä parhainta, se itse tietää, koska alkaa väsyttään ja rupee keräileen unikavereitaan. Tuttipullo jätettiin täysin kokonaan pois pikkusen vajaa puolentoista vuoden ikäsenä ja tutin käyttöä rajotettiin ennen joulua niin, että sitä sai käyttää ainoostaan nukkuessa. Nyt kun se kaks vuotta on tullu täyteen, aijotaan viedä tutti "karhunpoikasille" metsään.  Tästä tulikin mieleen minkä ikäsenä Teillä on jätetty tutit ja pullot pois, tai minkä ikäsenä ootte suunnitellut ne jättävänne?
Lumi käy potalla päiväkodissa, mutta kotona se ei siihen suostu kirveelläkään. Seuraava etappi mitä nyt odotan Lumin kohdalla on kesä ja vaipattomuus. Tarkotus olis päästä vaipoista täysin eroon ihan viimestään kolme vuotiaana. Mitenkäs tämän asian suhteen Teillä? Koska meinaatte saada omat lapset kuiviksi tai mikä on se tavoite johon pyritte?

Lumin kaks vuotis neuvolassa ei ollut neuvolakorttia mukana, koska neuvolantäti tekikin 2 vuotis tarkastuksen yllättäen Taican neuvolan ohessa. Pituutta Lumilla oli 91cm ja painoa 11,600g. Neuvolan tätin ainoa huolen aihe oli paino hidas nousu. Ohjeiksi saatiin rasvattomien tuotteiden lopettaminen ja tilalle vaihtaa kevyt tuotteet. Kevyt levitteet pitää kuulemma Lumin osalta jättää pois ja siirtyä rasvasempiin rasvoihin. Mitä mieltä Te tästä ootte?
Omaan korvaan kuulostaa aika oudolta. Tämän ikäsenähän jo aletaan oppimaan niitä ruokailutottumuksia ja totuttuihin tapoihinhan on hyvin vaikee tehdä muutoksia sitten vanhempana. Lumilla ei kuitenkaan kylkiluut paista läpi joten aijon jatkaa sen ruokavalioo ihan samanlaisena kun tähänkin asti.

 

Joskus pienetkin asiat ottaa pattiin!!

Tämä postaus onkin mukava tulostaa ja jemmata Lumin muistojen laatikkoon. Saa sitten vanhempana lukea pienen osan ensimmäisestä kahdesta vuodestaan :) 

Hyvää syntymäpäivää siis Lumille! <3

- Crista-

Ristiäiset

 Viime postauksesta onkin jälleen kulunut melko pitkä aika. Siispä nyt, kun molemmat lapset on nukkumassa ajattelin pitkästä aikaa istua alas omien juttujen pariin ja kirjottaa postauksen ristiäisistä. 

Ristiäiset pidettiin 21.2.2015 meidän oman kylän seurakuntalolla. Kovasti oltaisiin haluttu pitää itse kastetilaisuus kirkossa, mutta eihän meidän kirkko tietenkään oo talvikuukausina käytössä. 

 Jokatapauksessa.. olisipa pikkuneiti kastettu vaikka kotona tai kuusenjuurella, olisi se silti yhtä ikimuistoinen päivä varmasti meille jokaiselle n. neljällekymmenelle hengelle, jotka oltiin kokoonnuttu yhteen tuona päivänä.

Ja kuten arvata saattaa nimihän meillä oli salassa kaikilta kastehetkeen saakka. Nimivalinta ei ollut meille mitenkään helppo ja yhteisymmärrykseen päästiinkin aikalailla vasta samalla viikolla kun ristiäiset pidettiin. P ehdotti ainakin Alinaa, Eveliinaa ja Aamua. Omia ehdotuksia puolestaan oli Aada, Ada, Ava, Aava, Saga. Eveliinan hylkäsin heti, koska meidän suvussa naisilla on -liina päätteiset toiset nimet ja niin halusin myös tälle tulevan. Aamu ei vaan taipunut mun suuhun, eikä oikeen Alinakaan, mietinkin josko siitä saisi toisen nimen Aliina. P taas ei suostunut mun Avaan eikä Aavaan, koska meidän kesällä syntyvän varsan emän nimi on Ava. Kuulemma tulis aina mieleen nimestä hevonen. Sagasta P sai myöskin mieleen vaan hevosen. Aada ja Ada ilmeisesti olis ihan kelvannutkin, mutta ite rupesin empimään niitä, koska nykyään joka toinen on Aada. 

Niimpä yks ilta, kun telkkaria katottiin P sen keksi. Innostuin siitä nimestä heti ja haluttiin vielä muokata sitä niin, että se liittyy myös mun nimeen. Tästä keskusteltiinkin sitten papin kanssa saako edes koko nimeä antaa ja jouduttiin soittamaan nimilautakunnat ja maistraatit läpi ennenkun pappi suostui kastamaan tytön meidän valitsemalla nimellä.

Toinen nimi oli kuulemma täysin mun vastuulla. Ja se edellämainnittu -liina pääte sinne oli saatava. Suvussa on jo mun siskolla ja sen tytöllä nimi Eveliina. Mulla puolestaan toinen nimi on Pauliina. Ja toinen mun sisko, sekä Lumi on molemmat Karoliinoja. Nyt halusin jo jotain uutta. Mielessä pyöri Emiliina, Adaliina, Adeliina, Ameliina, Seliina. Ja niistä sit valitsin vaan parhaiten etunimen kanssa yhteensointuvan. 

Näiden nimikiemuroiden jälkeen rakas tyttömme kastettiin 

Taica Adeliinaksi <3

Ristiäisiin halusin tiettyjä kukkia ja Anoppini loihti mun toiveiden mukaisesti aivan äärettömän ihanan kimpun sekä kastepöydellä, että lahjapöydälle. Pienemmässä kimpussa oli myös helmiä ja pitsiä. 

Pitsi, helmet ja harsokukat olikin ristiäisten pääteema.  

Isosiskolla meni melkosen lujaa kesken kastetoimituksen, kun ei saanu huomioo :D 

Kaksi pientä prinsessaa. Lumi ja kummityttö Peppi 

Kastetilaisuuden jälkeen oli kahvittelu hetki, jonne aamulla loihdittiin siskosten kesken pari kakkua. Pinkkiin täytekakkuun laitettiin täytteeks mansikka-lime ja marjakakun välissä oli mustikka-vadelma kerros ja valkosuklaa kerros. Nam! Oli hyvää!

Lisää kuvateksti

Voileipäkakut näihin kekkereihin tilasin ihan leipomosta ja totesin, että kyllä Lumin kummisetä osaa tehdä tuplaten parempaa, ja se saa tehdä seuraavin kemuihin voileipäkakut. :)

 

Sitten vielä hieman lahjapöytää. Taica sai niin ihania lahjoja, että kyllä sen kelpaa niitä isompana omassa kodissakin pitää esillä. :) 

 

Kastehelmet 

 

Pyysin Taicalle ristiäislahjaks myös jotain mikä ei oo niin tyypillistä kultasepänliike tavaraa.

Ja toi Nukkumatti lamppu kyllä ylitti mun toiveet ihan täysin. Toi on niin ihana! <3 

Lisäks Taica sai samanlaisen kaulakorun timanttisormuksineen, minkä Lumi sai omissa ristiäisissään. 

Huomenna oliskin sitten Lumin 2v synttärit ja ajattelin tehdä siitä huomenna kuvapostauksen, ehkä mukana myös 2v neuvolakuulumisia :) 

- Crista -