20. tammikuuta 2015

Pähkinän neuvolalääkäri ja ristiäisvalmisteluja

Tänään tosiaan oltiin ensimmäistä kertaa neuvolalääkärissä pähkinän kanssa.
Pikkunen kasvaa hienosti, mutta lääkäri epäili, että neuvolantäti oli mitannut pituuden tänään väärin. (Suluissa nyt/ syntymämitat.) Painoa on kertynyt syntymän jälkeen yhteensä 485g, (3980g / 3495g) pituutta tullut olevinaan vaan 3cm (53cm/ 50cm) ja päänympäryskin oli saanut jo muutaman sentin lisää (36.1cm/33cm).
Koitin myös tulkata mitä neuvolakorttiin oli kirjotettu;
Normaali kasvu, pituusmitassa virhettä? Aukile ja päänmuoto normaali. Iho siisti. Vatsa normaali. Nielu siisti. Moro + Askellus - ( silmistä puhutaan jotain mistä en saa selvää, +/+ ) Seuraa katseella shakkiruudukkoa 180 astetta. Lonkat terveet +/+. Normaali neuvolaseuranta.

Ja niinkun jo raskausaikana tänne kirjotin, että raskaudet oli täysin erilaisia. Lumin odotus pitkäveteistä.. raskausmyrkytystä, jäätävää painon nousua, turvotusta, kohonneet verenpaineet jne. Ja tämä taas oli ihan kun en olis raskaana ollukkaan, ainakin nyt jälkikäteen on semmonen olo, etten muista hajoilleeni oikeestaan mistään. 
Lumi kun synty sitä sai koko aika vaan kanniskella, se EI viihtyny missään muualla kun sylissä. Kolmen kuukauden iässä koliikkikeinusta oli suuri apu, vaikka ei Lumilla kylläkään koliikkia edes ollut. 
Olin varautunu siihen, että tuun oleen tosi väsyny, kun tää pikkunen syntyy ja alkaa valvottaan yöt. Kaiken lisäks pitäis jaksaa nyt olla vielä päivät esikoisenkin kanssa. 
Luojalle kiitos, tää lapsi on ilmeisesti aivan toista maata kun siskonsa! 
Kiltti kun mikä, nukkuu yönsä hyvin. Ollaan nukuttu jopa jo yks kokonainen yö! Normaalisti herätään suunnilleen kerta yöhön noin kolmen aikaan. Todellakin koputan tällä hetkellä puuta :D 

Mutta nyt päästään aiheeseen ristiäiset. Lumin ristiäisiä en oikein edes jaksanu järjestellä, koska olin niin väsyny. Kutsutkin lähetin tekstiviestillä, lähimmille sukulaisille ei tarvinnu tehdä edes sitä, koska ne oikeestaan ne järjestikin ja päätti melkeinpä päivänkin. Nyt on ollu ihan huimasti virtaa ja kutsukortitkin oon jopa saanut tehtyä. 

Kortin kansi 

Sisäpuolelle kirjotettiin teksti;

Kaikki on vinksinvonksin
tai ainakin heikunkeikun.
Arvaas oikun eikun,
kuka oon, joko arvaat sen?

Ullan nimi on Ulla
nimi toinen vain on mulla
Jos et millään arvaa
sanon suoraan sulle sen. :)



Kastemekko, jossa pähkinä kastetaan on Pekan suvun mekko, jonka sen mummo on aikoinaan tehny. Musta se on jotenkin niin ihanan ( köh köh myös meidän sisustukseen sopivan ) maalaisromanttinen pitsimekko :) Otin mekosta vaan sinisen kauluksen pois ja laitoin tilalle uuden rusettinauhan. Pitää vielä tosin pestä mekko ennen ristiäisiä.
Pitkän tovin jälkeen sain myös Pekan miettiin kummeja ja kaikki jopa suostu ketä pyydettiin. Kukapa noin ihanan pikku prinsessan kummiudesta vois edes kieltäytyä <3

Nyt olis enään keksittävänä mikä lapselle nimeks?
 Onko se jonkun tietyn nimen näkönen? 


Tilasin molemmille tytöille mekot pariviikkoo sitten netistä. Aah mä niin rakastan pikkusia prinsessamekkoja! <3

Lumin mekko


Pähkinän mekko
Eikös vaan ookkin ihanat?

Nyt taidankin alkaa suunnitteleen tarjoilupuolta ja pöytäkoristeita. :) 
Ps.olis mukava saada ehdotuksia mistä voisin kirjottaa. Onko jotain erityistä mitä haluaisitte tietää?

- Crista -

13. tammikuuta 2015

Värihaaste 3/5, 4/5 ja 5/5

Värihaaste.. hitaasti mutta varmasti! :D
Joka ikinen päivä haaste on ollut mielessä. Mutta.. Ei oo aikaa, en keksi väriä, kamerasta akku loppu. Toisin sanoen aina on ollu jotain muuta! Jälleen kerran kun tätä postausta aloin tekeen mietin minkä värin ottasin? Eihän meillä oo värejä, kun kaikki on valkosta! ..No on meillä ehkä jotain pinkkiä, asuuhan täällä myös kaksi pientä prinsessaa. Harmaata löytyy jossakin määrin, ehkä vähän beigeekin. Mutta saanko mä otettua niistä jokaisesta väristä viittä kuvaa? 

Onnistuin pinnistelen kuvaan kaiken kerralla ja päätin myös pistää kaikki samaan postaukseen, että saan tän joskus valmiiks :P 

Pinkki/ Vaaleanpunanen

Lumin prinsessa sänky, vailla päiväpeittoo

 Kun ei muutakaan keksi niin pinkit roskapussitkin pääsi kuvauskohteeks ;)

Marimekon vaaleanpunanen tuttipullo ( vaikka vihaankin marimekon kuosia yli kaiken )

 Molemmilla tytöillä on samanlaiset vauvan alkutaival kirjat. Tietysti vaaleanpunasena.


Ja sitten viimeseneä pinkkinä pikkusiskon itse tekemä korurasia mulle <3


Harmaa

Kaksin kappalein löyty harmaita sisustustauluja 

Kello

 Ulkona käydessä tajusin, että onhan mulla muutakin harmaata. Auto!

 Yöpöydän lamppu


Ruskea/beige 

Makuuhuoneen matto 

P:n ostama piianpeili <3

Vessassa tuommonen laatikko, jossa vanut ja pyykinpesuaineet on nopeesti saatavilla 

Vessan/suihkun naulakko 

Tuikkukippoja, joka pitää sisällään purkkaa! :P

Haasteen heitän näiltä kolmelta päivältä 
Jennille: http://ourbabystar.blogspot.fi/ ( josko saataisiin jenni innostuun taas kirjottamisesta ;) ) 
Anetelle: http://sokerinenprinsessa.blogspot.fi/ sekä
Tintille: http://hiddenlifebehindthecamera.blogspot.fi/ 

Olkaapa hyvä ;) 

- Crista -

12. tammikuuta 2015

Lastenhuoneen sisustussuunnitteluja

Joulukoristeiden raivaamisen jälkeen on tullu inspis tuoda kevättä kotiin. Hieman aikasta. Ehkä. Sisustuslehtien sivut kuitenkin pursuaa jo täynnä kevättä, miksi ei siis meidän kotikin. Niinkun edellis vuonna, myös tänä vuonna pastellin erisävyt tulee varmasti meillä näkymään sisustuksessa. Myönnettäköön, että valkoinen on silti pääväri, olipa vuoden aika mikä hyvänsä. 
Lastenhuoneeseen, tai pikemminkin Lumin huoneeseen hain innostusta ja ideoita Pinterestistä. Jälleen kerran siellä oli niin paljon ihania lastenhuoneita, joista oli vähän vaikee valita suuntaa johon itse lähtee tähtäämään. Tässä kuitenkin muutamia kuvia, joista innostuin ja mitkä olisi helppo toteuttaa myös meidän lastenhuoneessa. 

Kaks ylintä kuvaa olisi helppo toteuttaa itse ja olisi 
mukavaa puuhasteltavaa samalla itelle :)

Leikkikeittiötä haaveilin joululahjaks Lumille, mutta en oikein syttyny mistää muovihökötyksistä. Näissä kuvissa rakastuin etenkin tähän oikeenpuoleiseen joka ois myös helppo ite tehdä vähän soveltaen. Sattumalta vastaava hyllykin meiltä löytyy jo entuudestaan minkä vois vaan maalata :)


Prinsessa sänky lumilta jo löytyykin, mutta toi naulakkokin on musta jotenkin tosi söpö! Voin jo nähdä sellasen seinälle, jossa roikkuu vasta Lumille ostamani maalaisromanttinen mekko <3
 Hyllyn päälle sopis myös pikku pähkinän Pentikin pupu ja Lumin Bukowskin nalle :) 


Tämä viimeinenkin Pinterestistä otettu kuva on musta jotenkin hieno ja olis tosi kiva tyttöjen huoneeseen, mutta uskon, että tätä ei tulla meille ainakaan hetkeen tekeen. Veikkaan että tila loppuu kesken suurin osa huoneesta kun on viistokattoo. 
 

Viimeisessä kuvassa onkin tänään mun tekemät taulut tulevan leikkikeittiön luokse. 
Tässä on siis sävyt, joiden mukaan koko huone tullaan sisustamaan pikkuhiljaa. :) 


Joko muut on alkanu tuomaan kevättä sisustukseen edes jossakin määrin? :) 

- Crista -

Sietämätöntä surua ja käsittämätöntä onnea.

Sietämätöntä surua ja käsittämätöntä onnea. Voiko nämä kaksi edes mahtua samaan lauseeseen?
Olo on kun maahan paiskatulla. Olo on ikionnellisin. 
Oloni on erittäin ristiriitainen.

En tiedä katsooko P:n suku hyvällä sitä, mitä tänne nyt kirjoitan, mutta tämä on tapani käsitellä asioita juuri nyt. Viime vuoden lopulla kerroinkin, että olimme saaneet huonoja uutisia. Nyt ne huonot uuti.set sitten kävivät toteen vuoden vaihteessa. Saimme kuulla P:n isän sairastavan ruokatorven syöpää, jonka saattelemana hän menehtyi aivan liian nopeasti. Viime päivät ovat olleet siis hyvin raskaita. Mielessä on pyörinyt niin paljon kysymyksiä miksi? Miten tällaista voi tapahtua ihmiselle, joka on tunnollinen ihminen ollut koko ikänsä. Miksi tämä ei voinut käydä jollekin yhteiskunnan elätille, rapajuopolle narkkarille, joka ei aiheuta kuin harmia olemassa olollaan? Miksi lääketiede ei ole vieläkään niin kehittynyttä, että syöpä saataisin aina hoidettua? Miksi jo nyt, kun elämää olisi ollut vielä saman verran edessä kuin takanakin? Ennen kaikkea miksi juuri nyt? 

Vaikka en appiukkoani kovin kauaa ehtinyt tuntea, tuli hänestä myös minulle erittäin tärkeä. Yhteinen harrastus hevoset toivat meitä läheisimmiksi. Tehtiinhän me kaksin heppareissuja toiseen kaupunkiinkin. Pohdittiin matkallamme syntyjä syviä. Häneen pystyin aina luottamaan. Olipa kyse sitten vaikka siitä puhjenneesta auton renkaasta, hän oli valmis lähtemään apuun. Vain minun takiani. Tätä piirrettä kunnioitan hänessä äärettömän paljon. Hänellä oli erittäin suuri sydän. Ennen kaikkea hän oli lasteni ukki, puolisoni isä. Töhö, niinkun meillä oli tapana kutsua. 

Kaiken tämän surun ja hautajaisvalmistelujen keskellä olen myös äärimmäisen onnellinen ja kiitollinen. 
Raskausaikana pelkäsin salaa niin paljon, että en puhut siitä edes Peelle mitään. Jostakin mieleeni tuli, että lapsemme ei voisi olla täysin terve syntyessään. Mietin, että jos kaikki sisareni ovat terveitä, minä olen terve, siskoni molemmat lapset ovat terveitä ja esikoisemme on terve, ei tästä lapsesta enään voisi tulla tervettä lasta. Ihmismieli on kummallinen. 
Nyt kun lapseni on syntynyt täysin terveenä ja herää vain kerran yössä en voisi enään olla onnellisempi! Nyt mietin mistä ihmeestä pelko sai edes alkunsa. Ehkä siitä kun aina on tapana kuulua: " pääasia, että lapsi on terve". Todennäköisesti olisin ajatellut lapsen syntyessä sairaana, että olen pettänyt muut. 

Tällä hetkellä iloitsen siis tervettä lastani ja järjestän hänelle ristiäisiä. Toisaalta teen edelleen surutyötä ja pohdin hautajaisia. 
Kotona emme ole liiemmin ristiäisitä puhuneet. P ei suoraan sanoen ole kovinkaan kiinnostunut niistä juuri nyt. Ymmärrän sen täysin. Vai ymmärränkö? Tässäkin asiassa mielipiteeni muuttuu oman pääni sisällä jatkuvasti. Ajattelen, että mitäpä sitten vaikka ristiäisiin ei nyt panostettaisi. Tehdään rauhassa surutyötä. Yhdessä. Toisaalta ajattelen, että lapsemme kastetaan vain kerran, joten haluan kastetilaisuudesta ikimuistoisen. Haluan tehdä siitä sellaisen Yhdessä.

Tällä hetkellä omien sanojen valinta on erittäin vaikeaa. Miettiä mikä ei tällä hetkellä satuta ketään enään yhtään enempää, vaikka tarkoitus ei olisikaan. 

Kaikesta huolimatta tunnen, että me pärjäämme. 
Yhdessä <3

- Crista -