Yksi pieni elämä, Suuri valo sisällä

Katson hiljaa nukkuvaa

Katson lohdunkantajaa

Pidän aina lähellä

Kuljen matkan vierellä

Sillä saattajani on

Vasta syntynyt <3 

Meidän ihana pieni prinsessa on syntynyt! <3

Blogin puolella on ollut melko hiljasta viime aikoina, kun oon yrittänyt järkätä kotia ja kaikkee mahdollista valmiiks ennen vauvan syntymää. Luulin, että aikaa olis vielä paljon, koska olin 100% varma, että meidän neiti syntyy vasta pari viikkoo yli lasketunajan käynnistyksellä. 

Keskiviikkona 10.12 kävin neuvolassa, jossa pissa oli yhdellä plussalla. Turvotus oli myös jotain aivan kamalaa. Turvotus mulla nousi viikossa ja se näky painon muutoksessa viikossa 4,7kg!! Neuvolantätin kanssa muutaman kerran pyöräytettiin silmiämme, kun ei oltu kumpikaan uskoo tota painon nousua! Kuunneltiin sydänäänet ja kokeiltiin kohdunpohjan korkeus joka oli huimat 40cm. Neukkutäti sano että lapsivettä tuntuu olevan tosi paljon. Soitettiin lääkärille äitiyspolille ja se käski tulla torstai aamuna verikokeisiin ja osastolle, jotta ruvetaan suunnitteleen käynnistystä, kun raskausviikkojakin oli jo 39. 

Käynnistys seuraavana päivänä.. se pyöri ainoostaan mielessä koko loppuillan. Pelkäsin ihan hirmusesti, että se tulis oleen taas yhtä raju mitä Lumin käynnistys oli. Loppu ilta menikin sairaalakassin sisältöö tarkistaessa ja P:n paperihommia tehdessä. Yritin saada niiden avulla jotakin muuta ajateltavaa. 

Mentiin yhdentoista aikaan nukkuun sillä ajatuksella, että sais kunnon unet nukuttua ennen käynnistystä. En kuitenkaan ehtiny nukkumaan kun tunnin, jonka jälkeen herätin P:n ja sanoin, että vedet meni nyt pitää lähtee. :) Eikun Lumi ylös sängystä, kassit ja koira autoon ja auton nokka kohti mummulaa. 

Mulla siis todettiin streptokokki bakteerin olevan positiivinen, jonka takia sairaalalle piti lähtee heti kun vedet menee. Mutta oli kyllä aivan huippua, että sain lähtee kotoo ihan ilman mitään käynnistelyjä! :) Sairaalalla oltiin puoli kahdelta yöllä ja tasan kuudelta aamulla on synnytys virallisesti alkanut kun on tullu supistuksia säännöllisesti tunnin ajan. 

Supistukset ei ollu mitään pahoja ja pärjäsin tosi pitkälle pelkällä ilokaasulla. Lumista ilokaasu ei auttanu mitään. Oiskohan kello ollu jotain kymmenen kun pyysin epiduraalin ja se olikin varmaan se kivulian osa koko synnytyksessä :D Epiduraalin jälkeen nukuin reilut kaks tuntia kun en tuntenu mitään. Supistuksetkin lakkas ja sen jälkeen sain oksitosiini tipan, josta puolen tunnin päästä kysyin, että saanko ponnistaa ja sain. 

Ponnistusvaihe kesti yhteensä 19 minuuttia ja prinsessa synty 11.12 kello 14:06 mitoin 3495g ja 50cm. Puolenmetrin pötkö <3 

Synnytys kesti siis hivenen päälle yhdeksän tuntia ja oli mielestäni helppo! Mukavat kätilöt ja P:n läsnäolo oli jotain niin mahtavaa! <3 Osastolle siirryttäessä saatiin jopa oma perhehuone. 

Mun radin takia vauvalta alettiin seuraileen sokereita heti syntymän jälkeen neljän tunnin välein. Ne oli koko aika hieman matalat ja eilen illalla pikkunen vietiin sokeritippaan toiselle osastolle :( Tänään oltais alunperin päästy kotiin, mutta odotellaan nyt mitä lastenlääkäri sanoo kun käy kierroksella. Yöllä arvot oli jo noussu kuitenkin tosi hyviks :) 

Postaus saattaa olla hieman sekava kun tätä täällä sairaalassa kirjottelen, mutta kunhan kotiin päästään niin kerron vielä tarkemmin kuinka sokereiden kanssa on lähtenyt eteneen. 

Ps. Haasteita en oo unohtanut ja niihin postauksia tulossa myös kun ollaan kotiuduttu! :) 

Nyt lähden nuuhkimaan ja suukottamaan omaa pientä puolenmetrin pötkööni <3 

- Crista -