Kauan siitä puhuttiin, kauan sitä suunniteltiin ja kauan sitä odotettiin..
Päätettiin siis jo muutama kuukausi takaperin tyttöporukan kesken, että
jokainen meistä on nyt loman tarpeessa ja se loma tullaan järjestämään
ilman miehiä, ilman lapsia. Vain meidän äitien kesken. Ja koska kaikilla
oli mahdollisuus vain yhden yön pikalomaan päätettiin varata meille
laivamatka, ihan niinkun kaikkien lapsettomina aikoinakin tehtiin aina.
Mutta vihdoin viime perjantaina tämän mamman odotus palkittiin, kun todellinen omaloma alkoi ja auton keula osoitti kohti Pirkkalaa.
Matkallani mietin kuinka sitä osaakin nauttia nykyään asioista, jotka oli ehkä vielä kolme vuotta sitten itsestäänselvyyksiä ja niin kovin arkisia.
Se tunne, kun radiosta saa kuunnella mitä haluaa, niin kovalla kun haluaa ja on oikeus valita itse missä pysähtyy vai pysähtyykö ollenkaan.
Ei tarvitse hetkeen miettiä muiden tarpeita... Nälkää tai pissaista vaippaa.
On vain hetki, kun saa olla yksin omien ajatustensa kanssa.
Matka startattiin lauantaina Tampereelta ja koska meistä jokainen oli ollut herkkulakossa jo huikeat viisi viikkoa, päätettiin ensimmäinen pysähdys tehdä.. mihinpä muuallekaan kun mäkkäriin! :D
Hyvin syöneenä jaksaa jatkaa matkaa :P
Vihdoin päästiin myös laivaan.
Ja koska tarkoituksena oli pitää hauskaa
niin mehän sitten myös pidettiin!
Koko yö taisikin mennä räväkästi reivatessa laivan tanssilattialla.
Ensimmäistä kertaa tuntu, että bileet jäi täysin kesken. Olisin jaksanu bailata vielä vaikka toiset viistuntia putkeen, eikä välttämättä olis vieläkään tuntunu missään.
Täytyy vaan todeta, että meillä oli aivan huippu jengi kasassa ja nää tytöt sai muhun pitkästä aikaa sitä kaivattua virtaa lisää. Vaikkakin päällimmäisenä mielessä oli lähestulkoon koko ajan omat pienet kullannuput, jotka tuskin paljon äitiä miettivät kun tuhisivat parhaillaan omissa sängyissään <3
Pitkästä aikaa yhdessä <3 Olispa välimatka lyhyempi!
Reissu oli rankka ja kotona olin vasta sunnuntain ja maanantain välisenä yönä neljän aikaan. Taica halus herättää äitin jo 05:40, että se niiden univelkojen kuittaamisesta sitten.
Mutta pääasia oli, että sai käydä välillä vähän tuulettumassa.
Omaa perhettäänkin arvostaa (jos näin voi sanoa?) enemmän, kun on vähän aikaa poissa kotoa.
Huomenna otankin uudestaan suunnaksi Pirkkalan, tälläkertaa matkaan lähtee myös omat kullannuput ja matkalla mietitään missä syödään ja missä vaihdetaan pissavaippaa!
-Crista-
